Tykkään suunnittelemisesta. Amanda-käsilaukun kanssa oli paljon huomioitavaa:
1. Halusin että se olisi mahdollisimman ylellinen.
2. Halusin että se edustaa suunnittelutyyliäni: klassisuutta, nuorekkuutta, hauskuutta ja yllätyksellisyyttä. Laukun piti olla myös tarkoituksenmukainen.
3. Laukku piti valmistaa määräajassa ja ottaen huomioon se mitä kaikkea osaamista sen kautta piti näkyä.
4. Koitin pitää kustannukset matalina. Käytin lähes pelkästään koululta ostettavissa olevia materiaaleja ja ylitsepursuavassa nahkavarastossani jo olemassa olevia herkkuja.
5. Halusin suunnitella ja valmistaa myyvän ja suhteellisen nopeasti valmistettavissa olevan laukkumallin, jota voisin kaupata koulun osuuskuntatoiminnan kautta. Koulun pointtihan lopulta on elantonsa tienaaminen viimeistään valmistumisen jälkeen.
Kaavoittamisessa käytettäviä tykötarpeita: erilaiset viivottimet, mittanauha, harppi, kopiokehrä, paperiveitsi, ohutteräinen kynä, kumi, sakset, maalarinteippi, hiekkapaperi ja leikkuualusta. Piikki näemmä uupuu kuvasta.
Se täytyy sanoa, että en ole mikään innokas paperilla suunnittelija. Ideointi ja muistiinpanojen tekeminen piirrosmuotoisesti on ihan jees. Mutta luontevin tapa ottaa homma haltuun on se, että fiilistelee materiaaleja käsissään, ottaa tuntumaa, tekee testauksia, katsoo silmällä miten materiaalien ominaisuudet pelaavat yhteen. Kuvan kyhäelmän tarkoitus on päättää mikä hihnan ja metalliketjun mitta olisi toimivin ja silmää miellyttävin.
Tässä on testilaukku, jonka tein nahan plutkuimmista maha- ja kainalopaloista. Pistin sen kaavojeni mukaisesti kasaan (ja huomasin että läppä tarvitsee 1,5 cm jatkopalan mennäkseen luontevasti kiinni). Sen jälkeen pohdin vielä yksityiskohtia ja rakennetta tukevia ratkaisuja tarkemmin. Mitään varsinaista protoa emme tehneet, ajatuksena ilmeisesti oli, että selviydymme näytön käytäntöosuuden aikana eteen pelmahtavista probleemista. Siis esimerkiksi keinomateriaalista kaavojen mukaan koottu testilaukku on ihan eri asia kuin lopullisesta materiaalista tukirakentein ja huolitteluin valmistettu versio.
Tikkitestauksia, saumakokeiluja, ohennusmietintöjä, materiaalipohdintaa...
Tein suhteellisen leppoisan aikataulun, koska en tykkää mistään paniikkikiireestä. Lisähaasteena meillä oli jonottamistilanteet, kun iso porukka tekee samoja työvaiheita samaan aikaan ja ammattikorkean opiskelijatkin tarvitsivat työtiloja. Itsellä oli sillain hyvä tilanne kun muunneltava laukkuni koostui viidestä erillisestä osasta, niin pystyin ihan kivasti välttelemään jonottamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti