Leikkaaminen
Jäljensin tukivuoriosat tukivuoriliimakankaalle taloudellisen tiiviisti, tottakai!
Sitten leikkasin ne irti saksilla.
Nahan leikkaamisessa tarvittavia työvälineitä: veitsi (ei varsinaista versiota kuvassa), mattoveitsi, nahkasakset, hopeakynä, paino (kuten kylmäsuutari), leikkuualusta, metalliviivotin ja piikki.
Jäljensin vuoriosat vuorinahalle hopeakynän ja piikin avulla. Leikkasin veitsellä metalliviivottimen avulla, kaarevat kohdat leikkasin saksilla. Vuorinahka on usein aika löysää purkkaa ja siksi suhteellisen epäkiitollista leikattavaa.
Vuorin kappaleet leikattuina.
Päällisen nahan leikkuussa käytetään samoja työvälineitä kuin nahkavuorin leikkuussa.
Jäljensin päällisen kaavat nahalle hopeakynän ja piikin avulla. Lisähaastetta toi nahan lihapuolella olevat viillot, joista osan merkitsin nahan pintapuolelle, että osasin väistellä niitä.
Leikatut päällisen kappaleet.
Ohentaminen
Spalttasin kantohihnan tauksen spaltilla. Tällä kertaa spaltti oli suosiollinen ja teki hyvät ohennukset. Monasti se syö koko nahkapalan sisuksiinsa, eikä siitä palasta sen koommin enää kuulla. Huomatkaa kuulosuojaimet.
Tässä muistilappu, johon merkitsin millaiset ohennukset halusin tehdä mihinkin kappaleeseen ja rakenteeseen. Hyvä ja soveltuva ohennus tekee tuotteesta sujuvan. Liiallinen ohennus väärässä paikassa heikentää tuotteen kestävyyttä. Ohennuksia päätettäessä on mietittävä myös esim että mitä viikauksen alle tulee mahtua.
Läpän ja suuaukon viikausohennukset = leveys 1,3 cm. Äärireunat ohuiksi.
(viikausvara 1cm)
Taskun viikausohennus = 7 mm. Äärireunat ohuiksi.
(viikausvara 0,5 cm)
Etu- ja takaseinän sekä palkeen umpisaumaohennukset = leveys 7-8 mm. Äärireunat ohuiksi.
(Umpisaumavara 1cm)
Ohennuskone pitää säätää sopivaksi kuhunkin tarpeeseen. Ohennusta kannattaa testata ensin testipalalla samaa nahkaa kuin mitä työssä käytetään ja mielellään saman rakenteen omaavasta kohdasta.
Valmiit ohennukset.
Siistiksi jätetty työpiste. Huomaa myös sammutettu valo.
Tukivuorien ja -teippien kiinnitys
Tein kahdet kantohihnat. Molempien takuset spalttasin, mutta vain toisen päällisen reunat ohensin. Kuvassa 1,2 cm leveän tukiteipin kiinnitys reunoista ohennettuun päälliosaan. Vieressä makaa spaltattu taus.
Tukivuorikankaan oma liima ei tykännyt pysyä kiinni nahassa. Tämän tiesin jo testauksien perusteella. Siispä liimasin tukivuoret kiinni kontaktiliimalla. Jätin liiman levittämättä palkeiden yläosan keskiosiin, koska halusin että palkeet kääntyvät sisäänpäin sujuvasti valmiissa laukussa. Ei mikään ihan pakollinen toimenpide, mutta tulihan viilattua.
Tukiteippiä, leveyttä 2cm, laitoin suuaukon ja läpän viikausten alle kuin myös palkeiden liitoskohtiin pohjassa. Vetoketjuaukon ympärille pistin 1,2 cm leveää. Tukiteipin tarkoitus on tukea ja estää venymistä.
Viikaus ja reunojen kääntely
Ekaan kantohihnaan käytin kontaktiliimaa ja toiseen maitoliimaa. Kuvassa päällisen reunat on käännetty takapuolelle niin että niiden reunat koskevat toisiaan.
Reunoista käännetty päälliosa liimataan spaltattuun takuseen. Tämä helpottaa ompelemista. Huomaa myös viikausvasara.
Ommeltu kantohihna.
Läpän viikaamisessa käytin: maitoliimaa, viikausvasaraa, luulastaa, piikkiä ja läpän kaavaa sekä työalustaa.
Viikatun läpän kaarevissa kohdissa oli hieman kohoumia, leikkasin ne saksilla pois ja tasoittelin viikausvasaralla.
Taskun kokoaminen ja viikaus
 |
| Ensimmäinen tasku, se pois purettu. |
Taskusta muodostui minulle oikea murheenkryyni etukäteistestauksista huolimatta. Tunnustan että ensimmäinen tasku oli liian pullea ja en ollut huomioinut kuinka vetskarin reuna haittaisi taskun yläreunan ompelemista kiinni takaseinään. Tuli siis purkuhommia.
Uudelle taskulle tein monta temppua että siitä tuli ohut, mutta vielä kestävä. Spalttasin koko taskupalan ja sitten vielä ohensin sen reunoista.
Vuorinahasta leikkasin äärireunoista pari milliä pois. Tukivuoren jätin kokonaan pois. Huomatkaa että vetoketju on ommeltu vetoketjun aukkoon. Se on ensin apuliimattu päällisen ja vuoren väliin.
Ommeltu on.
Sitten viikasin äärireunat.
Nahkaahan ei voi kiinnittää nahkaan nuppineuloilla. Maalarinteippi on tässä kohtaa soveltuva apuri.
Siinä lepää!
Ompelukokoamista
Tässä kuvassa näkyy kuinka:
- Läppä on ommeltu kiinni vuoriinsa.
- Taskun vetskari on ommeltu kiinni
- Pussiosan vuori on kasattu
- Paljekappaleet on ommeltu kiinni toisiinsa
- Kantohihna on ommeltu ja odottaa puhtaaksi leikkuuta.
Olin unohtanut pistää tukiteippiä tarpeeksi leveästi palkeen yläpäihin. Muistin kuitenkin ajoissa. Leveyttä siksi, että purjerenkaiden allekin rittää tukea, ei vain viikauksen alle.
Painonappien kiinnitystä
Ensin hakkasin reiät reikämeistillä ja vasaralla. Ja siis etuseinän painonapin alle tulee myös teippiä.
Reiät paikoillansa.
Painonappien kiinnitystä.
Painonappien päälliosat kiinni läpässä.
Ketjun leikkaaminen
Leikkasin ketjut halutunmittaisiksi sivuleikkurin ja pihtien avulla.
Vuorin umpisauman avaamista
Avasin vuorin umpisauman. Levitin sormenpäällä hieman vettä ja naputtelin kevyesti viikausvasaralla metallista kantapääpalaa vasten, koska en halunnut että sisäpuolelle jää jälkiä.
Sitten liimasin reunat kiinni maitoliiman ja ompelupinsettien avulla (jotka ovat ihan huikeat liiman levityksessä, vaikkeivat ole siihen tarkoitettukaan).
Ompelua
Etuseinä kiinni palkeessa. Huomaa painonapin kanta.
Apuklipsut ovat kivoja kavereita.
Tolppakoneella pystyy ompelemaan rakenteita, jotka ovat esim tasokoneilla mahdottomia työstää.
Sauman avaamista
Sauman avaamista helpottaa kun haavoittaa ja / tai harkottaa reunoja. Työapureina: sakset, viikausvasara, vesi ja metallikantapää.
Sitten liimasin reunat kiinni laukun seiniin ja palkeeseen. Laukku saa tukea ja näyttää siistiltä.
Viikaamista
Viikasin suuaukon reunat.
Painonappien kiinnitystä
Mitään estettähän ei ollut kiinnittää painonappeja yhtäaikaa muiden painonappien kanssa. Saattaa olla, että katosin paikalta kun näyttöarvioitsijat alkoivat uhkaavasti lähestyä työpistettäni. :)
Kiinni ovat ja pysyvät.
Suuaukon ompelu
Klipsut kehiin ja paluu tolppakoneelle.
Nätisti istuu vuori paikallaan.
Tikki on noin viiden millin päässä reunasta.
Purjerenkaiden ja niittien kiinnitys
Ensin hakataan reiät reikämeisteillä ja vasaralla.
Sitten hakataan lekalla purjerengaskappaleet paikalleen.
Tuntuuko sinusta että sinua tuijotetaan? :)
Välissä vähän suuaukon puhtaaksi leikkaamista kaarevilla nahkasaksilla.
Niiteillä nipistin suuaukkoa muotoon.
Siellä lepää.
No niin, siinä ensimmäinen kuva valmiiksi kootusta laukkupienokaisesta.
Viimeistelyä
Jo aiemmin värjäsin päällysnahan ärsyttävän valkoiset reunat tussilla violetiksi. Eli siis raakareunakohdat värjäsin: kantohihnan alaosan sivut ja vetoketjuaukon reunat.
Lopuksi kiillotin ihan valmiin laukun.
