Lähtökohtana oli etukäteen valmistamani Derbyn neulokset (joita ei siis arvostella näytössä). Jotkut luokkakamuni tekivät yhden kenkäparin alusta loppuun. Minä tein Mini-Derbyn neulokset ja tosiaan Perus-Derbyt neulosvaiheesta alkaen valmiiksi. Tämä siksi, että kahden päätyön duunaaminen mahdollisti sen, ettei oikeastaan tarvinnut jonottaa tai odottaa missään vaiheessa. Vivi ei tykkää odottamisesta. :)
Niin ihmeellistä kuin se onkin, neulosvaiheiset kengät näyttävät uimaräpylöiltä. Huomatkaa että työvaiheiden läpi käytetään eri kengännauhoja kuin mitkä lopulliset tulevat olemaan. Tämä siksi etteivät priimanarut sotkuisi.
Kuvassa kärkikovikkeen meisti ja kantakovikkeen eli kapin meisti.
Meistit ovat kuin piparkakkumuotteja, joilla isosta "levytaikinasta" otetaan halutunkokoisia ja -muotoisia paloja. Kuvan laitteen avulla meisti painetaan levymateriaalin läpi. Näin reunoista tulee tarkkarajaiset kuin myös siistit nopeasti ja näpsäkästi.
Tällä kaverilla ohennetaan kapin reuna.
Tässä näkyy ohennetut kapin yläreunat, alareunaa ei ohenneta. Ohennuksen johdosta kantakappi kuultaa mahdollisimman vähän reunoistaan valmiin kengän pintaan.
Kapit matkalla vuori- ja päällysnahan väliin. Kaareva puoli tulee ylös mahdollisimman lähelle yläreunan viikausta ja harkkoreuna tulee alareunaan. Kapit makaavat nyt hetken pöydällä. Seuraavaksi pureudumme pinkopohjan esivalmistelutöihin.
Valitsin lestiksi N104 -mallin koossa 39, koska se on yksi lempparis pempparis lesteistäni omalle kintulleni. Jalkani on pitkä ja kapea samoin kuin edellä mainittu lesti. Sopivan lestin löytää kun mittaa jalkansa tietyistä kohdista ja tarkistaa kuinka hyvin ne mitat natsaavat toivelestin vastaaviin mittoihin.
Pinkopohjaksi valitsin M5 / 40 -mallin, koska koulun varaston antimista se on lähimpänä sopivaa. Pinkopohjan tulisi nuolla lestin pohjaa ja asettua tasoihin äärireunojen kanssa. Saavuttaakseni tämän autuaan tilan taivuttelin pinkopohjia ruuvipenkin ja lekan avulla.
Lestin pohjassa on kolme aukkoa metallipanssarissa. Niihin kohtiin kiinnitetään pinkopohja naulojen tai määlyjen avulla. Paineilmalla kossahtavat määlyt ovat nopeita kiinnittää.
Lestin pohjan ulkoreunojen yli menevän pinkopohjamateriaalin saa pois monella tavalla. Itse otin suurimmat pois kissankynsiveitsellä ja loput laasasin. Hioin samalla teräviä reunoja pehmeämmäksi ja sisäsyrjän kaaria sujuvammiksi.
Hiekkapaperilla voi antaa loppusilauksen pinkopohjien reunojen siistimiseen.
Ja sitten takaisin kapituksen ihmeellisen maailmaan. Kapituskoneella voi lämmittäen asentaa ja kylmittäen jymäyttää kapin oikeaan kohtaan ja muotoon. Oma kokemukseni on, että kapin saa asennettua tarkemmin omilla pikkukätösillä ja kuumailmapuhaltimella, eikä vuorinahkakaan mene niin helposti ryttyyn. Muotoon kylmittämisen ja sitä edeltävän isomman lämmitystyön toki teen kapituskoneella.
Kuten kuvasta näkyy, kappi antaa lerpalle neulokselle ryhtiä. Piirsin hopeakynällä apumerkinnät takasauman alaosaan kohtaan, joka on 6,6cm yläreunasta. Kenkäkoon 39 ohjeellinen takakorkeus on 6,2 mm (kengän yläreunasta lestin alareunaan). Pinkopohja vaati myös tilaa ja sitä se sai.
Kenkulainen lämmitysorrella kapituskoneessa. Sen alapuolella ovat kapin muotoonsa jähmettämiseen käytettävät metalliset kantalestit.
Kapituskoneen jäljiltä.
Kapituskone kääntää neuloksen alareunat sisäänpäin halutusta kohdasta kannassa.
Sitten liimaa (K-95) pinkopohjien kantojen reunoihin ja sisäänpäin käännetyyn neuloksen alareunaan. Kuvassa on liimakaappi, joka imaisee käryt suihinsa.
Liimapinnat mäiskäistään yhteen oikein asemoiden lämpöpuhaltimen avulla. Kastelin vuoren ja päällisen nahat hyvin suihkepullon vedellä. Sitten esipingoin Perus-Derbyni. Tämä siksi, että esipinkominen auttaa kengän muodontamisessa. Lisäksi pinkovaraa oli paikoin aika naftisti siitäkin huolimatta että käytin valmiskaavoja niille tarkoitettujen lestien kanssa.
Kyllä se on totta, nahka venyy ja paukkuu mukavasti. Miten kauniisti se ottaakaan lestin muodon!
Esipingotut kenkulit jäivät kuivumaan yöksi muotoonsa.
Ja aamulla pääsin toteamaan, että nahkat olivat todellakin kuivuneet muotoonsa.
Sipaisin liimat pinkopohjan reunoille ja vuorinahan reunoille. Liiman täytyy kuivua tovi ennen kuin sitä aletaan lämmittämällä aktivoimaan.
Sitten suuntasin lämpöpuhaltimelle ja pingoin vuorinahkan pinkopihtien avulla. Ja kyllä, vähän fiksailin kantaosaa kapituskoneen jäljiltä. Huomatkaa että kengännauhat ovat kiristetty kiinni.
Pingotut vuorinahat.
Hioin laasilla vuorinahat tasaisiksi pohjaosassa. Irroitin myös taksihaarukalla määlyt. Niitä ei kannata unohtaa paikalleen tai kenkää ei saa otettua pois lestiltä kun se aika tulee.
Hankalasti laasilla saavutettavat osat rapsuttelin hiekkapaperilla.
Kuvassa kärkikovikkeen meisti ja kärkikovikelevyä.
Kärkikovikepalojen asentamista helpottaa kun merkitsee sopivan kohdan etukäteen. Kärkikovike ohennetaan laasilla, ettei se kuultaisi valmiin kengän pinnan alta.
Kärkikovike asennetaan kuumailmapuhaltimen ja kuvan työkalujen avulla.
Leikkasin meistillä palat ulkopohjia varten.
Leikkasin meistillä palat välipohjia varten.
Leikkasin voimasaksilla randipätkät.
Hioin laasilla tasaiseksi kärkikovikkeiden pohjan alle ylettyvät osat.
Karhensin hiekkapaperilla randin näkyviin jäämättömät osat. Tämä avittaa randien kiinnittymistä.
Liimaa liimaa, lisää liimaa. Ja sitten pinkomaan päällisen nahat.
Leikkasin vuorinahasta sisäpohjat kengilleni. Kenkäni vuori on kauttaaltaan nukkapintaista, koska se näyttää hyvältä ja on muutenkin mukava ratkaisu.
Sisäpohjat jäivät yöksi kuivumaan rutikuiviksi, koska se helpottaa niiden asentamista.
Täysin pingottuun kenkään hakataan nauloja. Kantaosiin jämerämpiä ja muutoin hennompia.
Kannankoputuskone.
Kannankoputus litistää kannan reunat ja samalla tekee reunoista kulmikkaammat, jolloin reunan muoto ryhdistyy. Silloin randin asentaminen on helpompaa.
Vesilaasi on oikea valinta silloin kun hiottavassa pinnassa on metallia. Laasaamalla tasoitetaan ja karhennetaan päällysnahan pintaa.
Se mitä ei järkevästi saa hiottua laasilla, lähtee hiekkapaperilla. Huomatkaa että randia varten skrapsutellaan myös hieman valmistuvan kengän alareunaa.
Pohjan tasoittamiseen voi käyttää korkkilevyä, jonka pohjassa on valmis liimapinta.
Vesilaasin viemää.
Randit ja kenkäaihiot liimoissa liimakaapissa.
Randien kiinnitys meneillään.
Liimaa liimaa, lisää liimaa.
Liimaa liimaa, lisää liimaa. Välipohjat liimakaapissa kuivumassa.
Liimapinnat lämmitetään, asetetaan vastakkain ja pistetään puristimeen.
Rakentuvan kengän hahmottamista helpottaa kun leikkaa isoimmat ylimääräiset roippeet pois.
Kiilakorkojen rakentaminen alkakoon.
Liimaa liimaa, lisää liimaa.
Mistä kenkä puristaa? Ei kun siis, missä kenkää puristaa? Puristimessa tietenkin.
Komiat ovat! Randin alla on koko pohjan mittainen eva-levyinen (0,5cm) välipohja. Kaksi alinta alamittaista pohjaa ovat 0,5cm paksuja eva-levyjä.
Ja kyllä, taas ollaan liimakaapilla. Viimeistä kierrosta viedään.
Ylimääräiset roippeet hus veks.
Synnytyksen aika. Push push! Eli siis lestin rinta irtoaa kun siihen pökkäisee kuvan piikin. Sen jälkeen kenkuli irroitetaan lestiltä. Joskus kenkä putkahtaa sujuvasti maailmaan. Joskus sitä saa kiskoa kaverin avustuksella hiki otsalla.
Kengän lestiltä ottaminen on kengän valmistuksen liikuttavin hetki, jopa liikuttavampi kuin kengän valmistuminen. Kumma juttu.
Sitten laasataan kenkien pohjien ulkosyrjät ja mielellään niin ettei laasi maistele nahkaa.
Kannan naulaus.
Sieltä ne naulat kurkistavat.
Sisäpohjien asennus on helppoa, jos antaa liimojen kuivua täysin ja sitten vasta asemoi. Paikallaan olevat sisäpohjat tarttuvat kiinni lämmittämällä kuumailmapuhaltimella.
Jotain puuttuu, mutta mitä?
Kengännauhat!
Valmista tuli!
Tral lal lei, uudet kengät hip hurei! Mainittakoon vielä että hoidin ne kiillottavalla tuotteella.
Työkortti.
Materiaalinäytteitä.
